Vähätori

Muistihuone Vähätorilla 1.7. – 4.7.2011 (paikka voi vaihtua).

Vähätori sijaitsee Turun pääkirjaston vieressä ja on kunnostettu nykyiseen aukiomaiseen muotoonsa vuonna 2010. Paikalla on kuitenkin historialliset juurensa Turun palon jälkeisiltä ajoilta. Vuonna 1828 arkkitehti Carl Ludvig Engel laati uuden asemakaavan, jossa Vähätori oli nimellä Trekantiga Torg.

Kerro ja kommentoi muiden kertomuksia liittyen Vanhan Suurtorin ja Vähätorin.

4 kertumusta kohteesta Vähätori

  1. Pauliina Hurme kirjoitti:

    Muistihuone käsityöläismarkkinoilla torstaina 30.6.2011

    Muistihuone oli parkkeerattu Vähätorille, jossa samanaikaisesti oli käsityöläismarkkinat. Muistihuone erottui joukosta muista poikkeavalla ulkonäöllään ja persoonallisella toiminnallaan.

    Olin jo ehtinyt ennen paikalle saapumista pohtia, mitä muistot oikeastaan ovat. Miksi toinen tapahtuma jää mieleen ja toinen unohtuu. Mikä tapahtumasta tekee muistamisen arvoisen. Syitä on varmasti monia, mutta päivän aikana huomasin miten aistit liittyvät usein muistoihin. Moni muistaa joen tuoksuja tai muistoihin yhdistyy jokin ruoka ja maku. Oli hienoa huomata miten karamellin makumuisto oli säilynyt vuosikymmenien ajan ja öljyinen teollisuuden tuoksu oli yhä nenässä. Vanhan valokuvan näkeminen herättää jo unohtuneen paikan muistiin ja pieni tarina löytyy sitä kautta.

    Muiston yhdistyminen johonkin aistiin tuo tarinaan itselle tärkeää syvyyttä. Tarinaan yhdistyy tunteita ja muisto jää mieleen. Muistot ovat monille myös hyvin arvokkaita. Tarinat kertovat arjesta, ilman juonta tai selkeää alkua ja loppua. Arvokkuuden huomasi siinäkin, että omaa muistoa haluttiin pohtia tarkemmin, haluttiin muistella rauhassa ja palata vasta myöhemmin tuomaan arvokas oma tarina kerrottavaksi. Ja näitä tarinoita me kuuntelemme oikein mielellämme.

    -Pauliina Hurme, kansatieteen opiskelija

  2. Pauliina Hurme kirjoitti:

    Toinen aamu Vähätorilla alkoi aurinkoisena ja paahteisena. Markkinat heräilivät hiljalleen käyntiin ja me jo toisen opiskelijan kanssa odotimme tarinoita kuultavaksi.

    Näyttelystä ja erityisesti vanhoista valokuvista tykättiin paljon. Tutut paikat herättivät keskustelua ja vanhanaikaiset arjen toiminnat huvittivat Muistihuoneella kävijöitä. Päivästä jäi hyvin mieleen, miten vanhoihin jo purettuihin jokivarren rakennuksiin oltiin kiintyneitä. Purkamisia harmiteltiin useasti ja rakennusten kauneutta ihailtiin. Valokuvat herättivät tunnelmia henkiin ja toivat keskustelujen lomassa tarinoita esiin. Moni halusi kertoa oman muistonsa valokuvan kautta, näyttää muistoon liittyvän tarkan paikan.

    Lapsilla oli mahdollisuus piirtää oma näkemyksensä Aurajoesta. Havaitsin, että lapsi näkee helposti joen isona ja ihmisen pienenä sen rinnalla. Lapsia usein varotetaankin joesta ja päivän aikana kuulinkin useasti miten varotuksia ja kieltoja on annettu jo vuosikymmeniä sitten. Useampi tarina sisälsi opetuksen siitä mitä seuraa, kun vanhempien kieltoa on rikottu ja joelle on menty ilman lupaa. Kokemus opetti varovaiseksi ja jokeen alettiin suhtautua kunnioittavammin. Onneksi kuulemillamme tarinoilla oli kaikilla onnellinen loppu.

    -Pauliina Hurme, kansatieteen opiskelija

  3. Anna Kemppinen kirjoitti:

    Lauantai oli jälleen aurinkoisen helteinen päivä, ja jokiranta oli täynnä vilinää: ihmiset kävivät tutustumassa Käsityöläismarkkinoiden tarjontaan. Onneksi myös Muistihuoneelle riitti lukuisia kävijöitä. Monet poikkesivat uteliaina sisään katsomaan, mistä on kyse ja intoutuivat sitten kertomaan myös omia Aurajokimuistojaan.

    Niitä nostivat mieleen esimerkiksi postikorttinäyttelyn vanhat kuvat joenvarren maisemista. Ikänsä Turussa asuneet muistelivat kaiholla rannan ja keskustan kauniita vanhoja taloja, joista monia on purettu maan tasalle. Toiset ihastelivat kuvia, joissa joki on vielä täynnä pieniä veneitä. Kaiken kaikkiaan ihmiset olivat kiinnostuneita muistelemaan, miten keskusta-alueen jokimaisema on muuttunut. ”Turun taudin” lisäksi yleinen puheenaihe oli Myllysillan muistelu.

    Lauantaina oli hieman rauhallisempaa kuin perjantaina, mutta saimme silti kuulla monta mielenkiintoista tarinaa ihmisten suhteesta jokeen, millainen merkitys sillä on ollut heidän arkipäiväisessä elämässään. Aurajoella lienee hyvin erilainen merkitys ihmisille Turun keskustassa kuin maaseutumaisemmissa kunnissa sen virran varrella. Turun keskustaa halkovaa jokea kuvailtiin virkistäväksi keitaaksi keskellä kaupunkia. Eräs kävijä totesi virtaavan veden, puiden vihreyden ja lokkien huutojen tuovan rauhoittavan, jopa meditatiivisen elementin kaupunkikuvaan. Ihmiset kertoivat muun muassa, kuinka seuraavat luontoa Aurajoen rannalla: tarkkailevat lintulajeja tai seuraavat joen jäätilanteesta kevään etenemistä. Nauhoitimme näitä ajatuksia arkistoitavaksi sekä jaoimme kyselyitä kotona täytettäväksi. Ihmiset halusivat selvästi pohtia vastauksia ajan kanssa.

    Itsekin Turussa monta vuotta asuneena, minulla on monen monituista Aurajokeen liittyvää muistoa. Joki on keskeisellä paikalla Turussa, se liittyy monenlaiseen toimintaan päivittäisessä elämässä. Eräs kävijä sanoi joesta: ”se nyt on vaan tosa.” Jokeen on niin tottunut, ettei aina ymmärräkään, miten monessa kokemuksessa se on mukana merkittävänä tekijänä, mutta olisi Turku aika paljon ikävämpi kaupunki ilman jokeaan.

    – Anna Kemppinen, kansatieteen opiskelija

  4. Anna Kemppinen kirjoitti:

    Muistihuoneen viimeinen päivä Vähätorilla alkoi edelleen helteisenä. Kävijöitä oli oikein runsaasti, ja jälleen saimme kuulla kiinnostavia muistoja Aurajokeen liittyen. Eräs kävijä kertoi käyneensä Oripäässä Aurajoen alkulähteellä, sitä oli ollut hankala löytää. Minuakin yllätti kopin näyttelymateriaaliin tutustuessani, kuinka pikkuisesta lammesta joki saakaan alkunsa.

    Muistihuoneella vietettyjen neljän päivän aikana olen oppinut paljon uutta joesta, esimerkiksi sen varrella sijainneista rakennuksista ja tehtaista, sekä siitä miten erilaisia merkityksiä sillä on ollut ihmisille eri aikoina ja sen virran eri paikoilla. Kävijöiden muistelut ovat tarjonneet kurkistusluukun menneiden aikojen elämänmenoon ja tuoneet näkyväksi kulttuurin muutoksen. Olen saanut kuulla esimerkiksi millaista on ollut uimakoulu Aurajoessa 1930-luvulla.

    Ehkäpä siksi, että Muistihuone sijaitsi nyt markkinatapahtuman keskellä, tulivat useimmat kävijät vain poikkeamaan eikä monilla ollut aikaa haastatteluun. Nauhoitimme kuitenkin yksittäisiä muistoja, tarinoita sekä vaikkapa näkemyksiä Aurajoen nykytilanteesta. Toivottavasti ihmiset vastaisivat myös jakamiimme kyselyihin.

    Iltapäivällä helle vaihtui ukkoseen. Keräilimme muistihuoneen tavarat kasaan rajun sateen ropistessa. Oli niin hämärää, että viimeiset kävijät saivat hieman tihrustella nähdäkseen näyttelyn. Siihen oli hyvä päättää Muistihuoneen pysähdys Vähätorilla. Kaiken kaikkiaan neljä päivää Muistihuoneella olivat antoisia ja toivat minulle uutta näkökulmaa Aurajokeen.

    – Anna Kemppinen, kansatieteen opiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *