Halinen

Muistihuone Halisissa, S-marketin piha-alueella 24.8. -7.9.2011.

Koskestaan, padostaan ja Turun yhdestä suurimmista maahanmuuttaja-keskittymistään tunnettu kaupunginosa, Halinen, sijaitsee Aurajoen yläjuoksulla. Kansainväliset kerrostaloalueet sijoittuvat Halisten keskustaan, jota kiertää laaja pientaloalue. Tunnusomaista Halisissa on myös laajat metsäalueet sekä ulkoiluun sopivat maastot.
Seudun vanhinta asutusta edustaa historiallinen Halisten kylämäki. Halistenkoskelta löytyvät Suomen teollisuuden juuret. Sinne rakennettiin maan ensimmäiset vesimyllyt ja teollisuuslaitos, verkakutomo valkkimyllyineen. Lohikalojen kutemisen mahdollistamiseksi koskeen on rakennettu kalaportaat. Läheisessä Aurajokisäätiön Myllärintalossa myydään kalastuslupia ja vuokrataan myös kanootteja.

Kerro ja kommentoi muiden kertomuksia liittyen Halisiin.

3 kertumusta kohteesta Halinen

  1. Suvi Karila kirjoitti:

    Lapsuuden taikaa Halistenkoskella

    Aloitin reilun viikon kestäneen kenttätyöharjoitteluni Muistihuoneella elokuun 24. päivä, jolloin huone oli avoinna ensimmäistä päivää Halisten S-marketin pihalla. Koko Muistihuoneella viettämäni viikon ajan syksyä alkoi olla jo ilmassa ja sateen lomassa saatiin yksi raekuurokin. Onneksi Muistihuonetta riepotellut matalapaine ei onnistunut säikäyttämään kaikkia vierailijoita, vaan innokkaimmat saapuivat paikalle muistelemaan myös sadepäivinä. Kiitos heille siitä!

    Erityisen kiinnostavaa tapaamieni ihmisten muisteluissa oli se, miten merkittäviksi lapsuusmuistot nousivat. Monet olivat saattaneet elää lähellä Aurajokea koko elämänsä, mutta nimenomaan lapsuusvuodet olivat niitä, joista riitti eniten kerrottavaa. Usein muistot olivat myös hyvin tunnepitoisia: aikuiselle arkisena näyttäytyvä tapahtuma muuttui lapsen kokemana elämää suuremmaksi seikkailuksi.

    Omistakin Aurajokimuistoistani juuri lapsuusmuistot ovat niitä, jotka ensimmäisenä nousevat mieleen. Varhaisin muistoista lienee napakelkkailu joen jäällä Turussa. Kesäisempi muisto on taas eväsretki ala-asteen luokan kanssa Halistenkoskelle. Koska en itse asunut veden lähellä, jo pelkkä kosken kaltainen paikka takasi jännittävän ja eksoottisen eväsretken. Luokkaretken jälkeen halusin palata kavereiden kanssa uudestaan piknikille samaan paikkaan, mutta suuria suunnitelmia ei koskaan toteutettu.

    Sittemmin olen muuttanut aivan Aurajoen ja tuon maagisen Halistenkosken lähelle. Kuten monille muistojaan jakaneille vierailijoille, myös minulle alue on monessa suhteessa menettänyt sitä ihmeellisyyttä, jota siihen lapsena eväsretkellä liitti. Merkitystään joki ei ole kuitenkaan menettänyt. Joen ympäristö on edelleen paikka, joka kutsuu ulkoilemaan ja rentoutumaan. Toivottavasti jokialue pidetään myös tulevaisuudessa sellaisessa kunnossa, että tämä kaikki on mahdollista. Ihmisten jokikokemusten kirjavuudesta huolimatta ei jää epäselväksi, kuinka suuri Aurajoen merkitys on niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvoinnille.

  2. Hanna Pyhtilä kirjoitti:

    Kenttätöissä Halisten Muistihuoneessa

    Ensimmäinen kohtaamiseni Muistihuoneen kanssa tapahtui heti alkukeväästä tänä vuonna, kun osallistuin kansatieteen kurssille Kulttuurin tuote ja tuottaminen. Kurssin aikana suunnittelimme sen, mikä Muistihuoneesta tuli: vuorovaikutteinen Aurajokeen liittyvien muistojen esittely- ja taltiointipaikka. Muistihuoneen sisustus on pelkistetympi kuin mitä suunnittelimme, koska käytännössä olisi ollut liian vaivalloista siirtää työmaakoppi paikasta toiseen, jos sen sisällä olisi ollut niin paljon tavaraa kuin suunnittelimme. Muistihuoneen perusajatus on kuitenkin pysynyt samana: toisella puolella on pöytä, jolla on esitteitä ja piirustus- ja kirjoitustehtävien aineistot ja toisella puolella on haastattelu- ja skannauspöytä. Näitä tiloja erottaa sermi kuten suunnittelimmekin. Seinillä on Aurajoesta kerättyä muistitietoa esittelevä näyttely, ja esillä on vanhoja ja uusia Aurajokeen liittyviä valokuvia sekä lasten piirustuksia.

    Olin kurssilla siinä ryhmässä, joka suunnitteli Muistihuoneen sijainnin Halisissa. Käyskennellessämme lumen aikaan Halisten ostoskeskuksen pysäköintialueella oli hieman vaikea hahmottaa, mihin työmaakopin voisi sijoittaa koon ja maaston puolesta. Muistihuoneen lopullinen sijoituspaikka on eri kohdassa kuin mihin sen ajattelimme keväällä sijoittaa, mutta myönnettäköön, että lopullinen paikka on parempi ja käytännöllisempi kuin keväällä suunnittelemamme paikka. S-Marketin sisäänkäynnin läheisyydessä liikkuu paljon porukkaa, ja Muistihuoneeseen on helpompi poiketa kuin jos se sijaitsisi hieman kauempana sisäänkäynnistä, kuten keväällä suunnittelimme.

    Työskentelin Halisten Muistihuoneessa 28.8.–2.9.2011 suorittaakseni kansatieteen Kenttätutkimuskurssin kenttätyöosuuden. Kolme ensimmäistä päivää olin Muistihuoneella Suvin ja kaksi viimeistä päivää Susannan kanssa.

    Pääsin tekemään yhden haastattelun heti ensimmäisenä päivänä, kun eräs nainen tarjoutui haastateltavaksi. Hän oli oivallinen informantti: nauhuri tallensi paljon Aurajoki-muistoja 1950–1980-luvuilta. Aurajoki liittyi haastateltavan muistoissa muun muassa kasvien keräämiseen koulun kasviota varten, isän veneeseen ja saksanpaimenkoiriin. Saman päivän aikana saimme myös taltioitua vanhoja Halistenkosken ympäristössä otettuja valokuvia. Kuvien ottaja oli valitettavasti jo kuollut, mutta hänen vaimonsa ja tyttärensä kertoivat kuvista kaiken, mitä tiesivät. Kävi ilmi, että Tätilän talolla oli ollut tärkeä merkitys Halisissa. Tämä tuli ilmi myös pari päivää myöhemmin, kun eräs Muistihuoneessa poikennut henkilö mainitsi Tätilän.

    Seuraava päivä alkoi taas valokuvia skannaten, kun Muistihuoneelle tuotiin taas Halistenkoskeen liittyviä valokuvia. Muuten päivä oli aika hiljainen ja kului kansatieteen kenttätutkimuskurssiin liittyviä kirjallisia töitä tehden. Porukkaa Muistihuoneessa kävi kyllä jonkin verran, mutta suurin osa halusi vain katsoa näyttelyn.

    Kolmantena päivänä Suvi haastatteli heti aamupäivästä miestä, joka kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Aurajoen varsilla. Haastattelun aikana eräs Muistihuoneessa pistäytyjä taas kävi kertomassa Halisissa otetuista valokuvistaan, joissa näkyy myös Aurajoki ja aikoi tuoda kuvat myöhemmin nähtäväksi. Ennen sulkemisaikaa ehdittiin vielä skannata kaksi kuvaa, joiden tuoja oli käynyt Muistihuoneella jo aiemminkin, mutta kuvat olivat jääneet tuomatta. Asun Liedossa, joten sovimme, että minä kyselen Liedossa otettujen kuvien taustoista. Sain taltioitua Aurajokimelontaan ja Aurajoen varrella sijaitseviin peltoihin liittyviä muistoja.

    Neljäs päivä alkoi todella hiljaisesti, eikä ennen ruokailua käynyt yhtään ketään edes ovella kurkkimassa. Iltapäivää piristivät sentään Muistihuonetta mukana suunnittelemassa olleet pari opiskelijaa, jotka pistäytyivät katsomassa, miltä Muistihuone näyttää nyt valmiina. Aika kului myös tutustuessa Muistihuoneen seinällä olevaan vanhaan karttaan, jossa näkyy Aurajoki ja joka on 1960-luvulta. Vertailimme sitä Susannan kanssa ahkerasti nykykarttaan.

    Viides päivä alkoi suhteellisen hyvin, koska jo ennen ruokataukoa kävi yksi kiinnostunut tutustuja. Iltapäivälläkin kävi muutamia ihmisiä, mutta heillä tuntui olevan kiire kaupankäynnin ohessa, joten vierailut Muistihuoneessa jäivät lyhyiksi. Halisten ostoskeskuksen edusta Muistihuoneen paikkana tuntuikin olevan siinä mielessä hyvä, että kaupassa käy paljon väkeä, mutta siinä mielessä huono, että ostoskeskuksessa kävijöillä ei ole aikaa pysähtyä Muistihuoneella. Yksi kävijä sentään oli hyvinkin kiinnostunut lähettämään valokuvia sähköpostitse ja kyselemään yli 90-vuotiaalta isoäidiltään muistoja Aurajoesta ja lähettämään ne netin avulla hankkeen käyttöön.

  3. Hanna Pyhtilä kirjoitti:

    Minä ja Aurajoki

    Lapsuuteni ja nuoruuteni joet ovat Pyhäjoki ja Oulujoki, molemmat suurehkoja Kymmenen virran maan jokia. Isäni kotipaikka, toinen mummulani, sijaitsee Pyhäjoen rannalla. Oulujoen varrella asuin kolme vuotta opiskellessani jokisuiston saarella sijaitsevassa oppilaitoksessa. Kun tulin Turkuun yliopiston pääsykokeeseen muutama vuosi sitten, näin Aurajoen ensimmäisen kerran. Olin aluksi hyvin hämmentynyt joen olemuksesta: onpas se kapea ja likainen! Olinhan tottunut monta kertaa leveämpään Oulujokeen. Pyhäjoki kyllä muistuttaa hyvinkin paljon Aurajokea, koska sekin on aika kapea ja likainen, savinen joki. Ero onkin siinä, että Aurajoki on myös alajuoksullaan kaupungin keskustassa kapea ja savinen, kun taas Pyhäjoki ei ensinnäkään virtaa suuren kaupungin keskustan läpi, ja se muuttuu alajuoksullaan paljon leveämmäksi ja puhtaammaksi kuin mitä se on mummolani kohdalla yläjuoksulla. Eikä Pyhäjoki missään vaiheessa kutistu vaatimattomaksi ojaksi, vaan sen toisessa päässä on Pyhäjärvi. Aurajoen ulkonäkö vaikutti siis ensi näkemältä oudon mitättömältä verrattuna sen merkitykseen ja maineeseen. Nyt alan olla jo aika tottunut Aurajoen kapeuteen.

    Kulkiessani linja-autolla Liedosta Turkuun ja takaisin pyrin aina istumaan joen puolella. Jokimaisemaa on paljon mukavampi katsella kuin tien toista puolta. Joki on aina kiehtonut minua: mitä kaikkea se näkeekään matkallaan pisteestä A pisteeseen B? Miten joen luonne muuttuu matkan varrella? Millaisissa ympäristöissä joki virtaa matkansa aikana? Millaiset ovat sen rantamaisemat eri kohdissa matkaa? Onko joessa koskia, entä voimalaitoksia? Miten joen leveys, syvyys ja veden väri muuttuu matkan aikana? Ja ennen kaikkea: tunnistaako joen samaksi sen molemmissa päissä ja jossain keskivaiheella? Jotkut turkulaiset ovat sanoneet, ettei Aurajokea tunnista enää edes Vanhalinnan kohdalla, koska se on siellä jo niin kapea. Tuskin itsekään tunnistaisin jossain Oripään metsässä virtaavaa ojaa Aurajoeksi, jos en tietäisi, että se on Aurajoki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *