Aura

Muistihuone Auran torilla 3.8. -15.8.2011.

Aura on perustettu vuonna 1917. Vanhin asutus on sijoittunut Aurajoen varteen, missä suurin osa kivikautisista löydöistäkin on tehty. Maanviljelys oli pitkään alueen pääelinkeino, mutta teollisuudellakin on perinteitä. Kuuskosken saha perustettiin 1720-luvulla ja Järvenojalla toimi vuosina 1764–1820 maamme toiseksi vanhin paperitehdas. Puusepänteollisuus käynnistyi 1800-luvun lopulla ja Nahkatehdas oli 1930-luvulla valtakunnallisestikin merkittävä teollisuuslaitos. Nykyisin seudulla työllistävät mm. Reka Rubber kumitehdas ja Leafin makeistehdas. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä Aurassa ovat Käyrän kasvatuslaitos, Laukkaniityn kylä ja Aurajoen maisematienä tunnettu Varkaantie.

Auran markkinoita vietetään Auran nimipäivää (10.3.) lähinnä olevana lauantaina Auran keskustassa. Tori on avoinna tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Kesäaikaan toimii myös iltatori.

Kerro ja kommentoi muiden kertomuksia liittyen Auraan.

Yksi kertomus kohteesta Aura

  1. Anne kirjoitti:

    Muistihuone saapui elokuun alussa kahden viikon ajaksi lapsuuden kotipaikkakunnalleni Auraan. Joka aamu ajaessani Auran torille kohtasin tutut lapsuuden seudut eli Auran kirkonkulman ja maisemat matkalla kirkonkulmalta keskustaan pitkin Aurajoen maisematieksi kutsuttua Vanhaa Tampereentietä. Nimitys ei ole tullut suotta, sillä tien varrella olevat viljellyt pellot ja vanhat rakennukset luovat kaunista kulttuurimaisemaa.

    Moni varmasti aluksi ihmetteli, mikä se sellainen keltainen parakki on, joka oli ilmaantunut keskelle Auran toria. Toiset olivat jo ehtineet lukea Auranmaan viikkolehdestä, että Muistihuone on Aurassa elokuussa. Muistihuonetta katsomaan tulleille selvisikin pian, että kyseessä ei ole mikään varasto tai työmaatila, vaan Aurajokialueen kulttuuriperintöä ja muistoja esittelevä huone.

    Muistihuoneella tapasin lähes päivittäin tuttuja vuosien takaa. Muistelukertomuksissa tuli esiin myös itselleni tuttuja paikkoja Aurasta, varsinkin Auran kirkonkulmalta, jossa oli ainakin hyviä uimapaikkoja. Pitkäniityn rannasta ja Järykselän sillan luota oli myös useita lapsuudenmuistoja heinätöistä ja vilvoittelusta joessa, sekä sunnuntaipäivistä jolloin kyläläiset viettivät päivää jokirannalla. Laukkaniityn ponttonisiltaan liittyi myös muistoja. Silta vajosi joskus lähes veteen kun sen yli ajettiin. Sillalla on kuulemma joskus käyty pesemässä mattojakin. Jokivarren maisemista, esimerkiksi koskipaikoista kertyi Muistihuoneelle valokuvia, samoin muun muassa tulva-ajoista ja melojista joella. Lähes kaikki haastattelemani muistelijat olivat asuneet koko ikänsä Aurajoen varrella.

    Muistihuoneella vierailleet tapasivat välillä myös omia tuttujaan, joiden kanssa Auraan liittyviä jokimuistoja alettiin palauttaa yhdessä mieleen. Varsinkin Auran keskusta-alueen 1950-luvun valokuvat Muistihuoneen näyttelyssä toivat mieleen, miltä Aura on ennen näyttänyt. Monia vanhoja taloja joen tuntumasta oli hävinnyt ja uusia tullut tilalle. Alueelle kasvaneet puut ja muu kasvillisuus oli ihmisten mielestä myös muuttanut maisemaa.

    Vaikka käyn Aurassa nykyäänkin melko usein, tutut maisemat herättävät aina kuitenkin nostalgisia muistoja. Itse aloin muistella lapsuuttani, jolloin meillä oli joka kesä oma laituri Aurajoessa ja yksi kesän kohokohdista oli kun pääsi uimaan jokeen. Vaikka jokivesi oli vähän savista, se ei uimista haitannut. Lämpiminä kesäpäivinä oli kiva päästä kylmään veteen. Uintireissuille otettiin yleensä eväät mukaan ja rannalla retkeiltiin tai istuttiin laiturilla evästämässä. Kesäisin käytiin joella myös veneilemässä. Talvella jokijää ei aina ollut kestävää, mutta kylmimpinä talvina tehtiin kavereiden kanssa hiihtoretkiä ristiin rastiin jokea pitkin. Sellaisia ovat minun omat mieleen jääneet jokimuistoni.

    -Anne Simola
    Hankkeen korkeakouluharjoittelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *