Date: Tue, 28 Jun 1994 06:30:30 +0300 From: Hannu Salmi <hansalmi@utu.fi> To: Historiaverkko <akoivu@utu.fi>, aollila@utu.fi, Subject: Re: Affekteista & ilmaisusta
On Mon, 27 Jun 1994, Jukka Tapani Sarjala wrote:
> Kemppisen julkilausuma ennakkokäsitys saattaa kuvastaa
> yleisempää käsityskantaa tunteista/affekteista ja niiden
> käsitteellisestä epämääräisyydestä.
Mielenkiintoista on minusta viela se, etta Kemppisen referoimat tutkijat ovat keskittyneet esimoderneihin kohteisiin, mutta kysymysta affekteista he eivat - jostakin syysta - eksplikoi.
> Niinpä affektien historian tutkimisessa on nostettava esiin
> myös oman aikamme ymmärryksen ehdot ja rajat, ts. on
> tarkasteltava ainakin alustavasti
> "tunteen" ja "affektin" eroavuutta. Tuon eron tekeminen
> näkyväksi on yksi keskeisimpiä keinoja osoitettaessa
> affektien historian kirjoittaminen mielekkyys.
Olisin kiinnostunut lukemaan aiheeseen liittyvan
kasitehistoriallisen
tutkimuksen, mutta onkohan sellaista olemassa? Tarkeaa olisi,
ettei
kasitteiden historiaa peilattaisi vain filosofisiin
diskursseihin.
> Hannu kirjoitti, että elokuvat herättävät tunteita
> katsojassa. On totta, että ne sitä tekevät. Ne herättävät
> lukemattomia tunteita ja tuntemuksia,
> eri tilanteissa, eri katsojissa. Noita tunteita ei
> kuitenkaan kannata ryhtyä tutkimaan.
Miksei?
> Jos elokuva ja sen katsoja/kokija erotetaan Hannun
> ehdottamalla tavalla, elokuva tutkimuskohteena katoaa
> näkyvistä.
Voisitko selventaa tata. En omasta mielestani ole kadottanut elokuvaa nakyvista! Ainakaan sita, mita itse pidan elokuvana. Enka missaan nimessa halunnut jyrkasti erottaa tekstia ja vastaanottajaa. Viime kadessahan teksti vasta syntyy vastaanotossa. Kysymys on hyvin monimutkainen. Tunnustan avoimesti, etten tunne kunnolla elokuvan reseptiohistorian piirissa viime aikoina kaytya keskustelua. Se on niin vilkasta, etta asiaan vihkiytyneel- lakin voi olla vaikeuksia.
> Elokuvan herättämät tunteet on jätettävä omaan rauhaansa,
> mutta ei elokuvan ilmaisemia tunteita.
Nyt en oikein ymmarra. Totta kai voimme tutkia elokuvan ilmaisemia tunteita, ja elokuvan ristikkaisten ja ristiriitaistenkin diskurssien analysoinnilla on keskeinen asema. Mutta yhta hyvin voimme koota katsomistilanteeseen liittyvia muita aineistoja ja analysoida niiden ilmaisemia tunteita.
Viime kadessa kysymys on tietysti siita, mita olemme tutkimassa ja mista olemme kiinnostuneita.
> En tunne elokuvatutkimuksen tai audiovisuaalisen kulttuurin
> tutkimuksen tapoja, mutta arvelisin, että puolustamani
> ilmaisuteoria liittyy sekä tuottamisen (poiesis) että
> havainnon (aisthesis) näkökulmiin, kumpaankin yhtä
> olennaisesti. Kaikkien niiden meistä, jotka olemme
> kiinnostuneet reseptiotutkimuksesta, olisi syytä lukea
> Jaussia.
Varmasti, mutta eiko Jauss ole hieman vanhahtavaa siina
suhteessa,
etta han korostaa esim. kaunokirjallisen tekstin analyysia
muiden
reseptioon liittyvien lahteiden kustannuksella.
Hannu