Date: Thu, 13 Oct 1994 10:52:00 +0200 (EET) From: Esa Itkonen <eitkonen@utu.fi> To: h-verkko@sara.cc.utu.fi Subject: Narratiivisuuden vaistamattomyys?
Heikki Lempan mukaan meidan on valttamatta hyvaksyttava historiankirjoituksen narratiivinen luonne. Nain varmaan onkin (enimmakseen?) kun kasitellaan vaikkapa 1. maailmansodan kaltaista tapahtumaketjua. Ainakaan itselleni ei ole taysin selvaa, voidaanko sama yleistaa kaikkiin tapauksiin. Lahinna tulee mieleen oma harrastukseni, joka on eraanlaista (kieli)tieteen universaalihistoriaa tai 'maailmanhistoriaa'. Siinä on keskeista se, etta otetaan tiettyja valjasti synkronisia tiloja (= Intia n.450-200 e.Kr.; Arabia n. 800-1000; Kreikka n. 0-200) ja kasitellaan naiden ajanjaksojen saavutuksia (jotka seka silloinen etta nykyinen tutkimus ymmartaa paradigmaattisiksi), verrataan niita ja todetaan yhdistavat ja erottavat piirteet seka - vaistamatta - luodaan jonkinlainen tieteellinen paremmuusjarjestys. Varsinainen narratiivisuus tuntuisi tasta puuttuvan. Nyt on eri tulkintavaihtoehtoja: Ehka tama ei olekaan historiaa; ehka narraatio syntyy ('metatasolla', ja ikaankuin tuntemattomaksi tekeytyvana) juuri tassa vertailussa; jne. En koe mitenkaan tarkeaksi puolustaa jotain nimenomaista vaihtoehtoa. Tulipa vaan mieleen. Esa Itkonen