Marko Nenonen: Moottoriteista ja maailmanpankista (fwd)

Hannu Juhani Salmi (hansalmi@utu.fi)
Tue, 23 Jan 1996 19:15:41 -0800 (PST)


Date: Tue, 23 Jan 1996 19:15:41 -0800 (PST)
From: Hannu Juhani Salmi <hansalmi@utu.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Marko Nenonen: Moottoriteista ja maailmanpankista (fwd)

Lähetän tässä Marko Nenosen vastineen uudestaan, koska Kimmo Antilan postituksessa kirje oli attachmentinä!

Hannu S.

---------- Forwarded message ---------- Date: Tue, 23 Jan 1996 18:36:33 +0200 From: Antila_Kimmo/H_Vi@uh12.tieh.fi To: H-VERKKO@sara.cc.utu.fi Subject: Marko Nenonen: =?ISO-8859-1?Q?Moottoriteist=E4_ja?= maailmanpankista

Marko Nenonen faksasi 23.1. Riiasta Tampereelle kommenttinsa H-verkossa Pikeä, hikeä, autoja-kirjasta käytyyn keskusteluun. Seuraavassa Nenosen teksti:

----------------------------------------------------------------- Moottoriteistä ja maailmanpankista

Heikki Lempalle ynnä muille: -----------------------------------------------------------------

Heikki Lempa on ystävällisesti kommentoinut tutkimustani päätieverkon rakentamisesta (Pikeä, hikeä, autoja jne.). Siltä varalta, että osa tekstistäni on jäänyt huomiotta, esitän tässä seuraavaa:

Ensinnä moottoriteistä: Moottoritien tylsä käsite-historia on pakko selvittää, sillä m-tie ei aikanaan ollut yksiselitteinen käsite. Kun Lempa lainaa erään lauseen tekstistäni (Sivulta 173), hänen olisi pitänyt lainata kaksi seuraavaakin lausetta. Lisäksi olisi pitänyt vilaista seuraavalle sivulle (174), jossa kerrotaan asiasta lisää. Tärkeämpää muuten oli, että m-tiellä ei ollut tasoristeyksiä. Moottoriteille ei ollut alkuun yhtenäisiä liikennesääntöjä ja jopa nimitys moottoritie vakiintui vasta myöhemmin. Liikennesäännöt ja moottoritien käsite yhtenäistettiin Euroopassa monen virkamiestyövuoden jälkeen (juristien, ei tienrakentajien!) 1950-luvun puolivälin jälkeen. Kuten olen kertonut.

Nämä seikat on kerrottu muutama rivillä, koska mm. liikennesuunnittelussa niillä oli merkityksensä. Maailmassa ei tokikaan ole ollut valmista tietoisuutta moottoriteiden luonteesta ja tuhoisuudesta. Moottoriteistä olen edelleen kertonut seuraavilla sivuilla.

Ja sitten moottoriteiden vastustamisesta: Siitä olen kertonut mm. s.176-178. Ongelma vain on, että alkuun moottoritiet nähtiin pikemminkin edistyksenä kuin haittana. Toki oli mm. tupien mummoja, jotka päivittelivät että tommosta rakennetaan kun siitä ei ylikään uskalla kävellä jne., ja jokunen radikaalikin löytyi ehdottamaan, että maisemaa ei pitäisi milloinkaan tiellä halkaista. (Humanistit olivat siis jo tuolloin hyvin järkeviä ja käytännöllisiä.) Mutta tavallisesti oltiin hyvin innostuneita. Kuten siis olen kertonut.

Muutoin tielinjojen vastustamisesta olen kertonut eri yhteyksissä, mm. s. 162. Tielinjoista voitiin kiistellä kauheasti, vaikka tietä haluttiin kovasti. Tienhän on aina pitänyt kulkea läheltä ilman liikenteen melua, suoraan mutta ei omien maiden halki jne. Että kyllä sitä on osattu.

Yleinen mielipide ei ollut moottoriteitä vastaan, ainakaan vielä 1960-luvulla. Se kuinka taloudelliset ongelmat ratkaistiin, selviää tutkimuksestani monin kohdin.

Moottoriteiden vastustus lisääntyi 1960- ja 1970-luvun vaihteessa, mm. Hki-Lahden tien suurtöiden vuoksi - kuten olen kertonut. Ja mainiten mm., että moottoriteistä tuli esimerkki suureellisesta ja luonnolle tuhoisasta kerskakulutuksesta. (178) Että sellaista.

Toiseksi: "substantiaalisia teesejä"" on siellä täällä, mm. 190-199, jossa olen arvioinut tienrakentamisen ja yhteiskuntapolitiikan suhdetta, ilmeisen kriittisesti. Jos tilaa olisi ollut käytettävissä enemmän, olisin kirjoittanut myös kaikesta siitä mikä EI ole"substantiaalinen teesi" yleisestä luulosta huolimatta. Samoin kuin noita-akkojen historiassa niin myös tiehistoriassa ja liikenteen historiassa luulot ovat olleet tietoa vahvempia.

Kolmanneksi: Minua on kehotettu vilkaisemaan moderniin työläiskulttuurin tutkimukseen. Sitä olen tehnyt mielestäni sopivan määrän -en tosin uskalla sanoa, että sitä olisi vallan kauheasti. Lisäksi olen ottanut siitä varteen sen, minkä katsoin tässä yhteydessä asiaan sopivan. Muulle en valitettavasti osannut löytää käyttöä. Mutta huomattakoon: olen kuvannut jätkiä, joilla ei ollut minkäänlaista taipumusta eikä luontaista myötämielisyyttä kirjoituspöytä- ja sosialisti-intellektuellien urputusta kohtaan! Minä kuvasin jätkien elämää. Jos joku muu selittää sen, en pane pahakseni. Olen muuten itse ollut ojaakin kaivamassa rakennustyömaalla (1973-74). Mitä niihin "vastustamisstrategioihin" tulee, yleensä oltiin päissään.

Kaikki viisastelu ei vaan sovi joka paikkaan. Niin se vain on.

Neljänneksi: Nedecon selvitystä on melkolailla esitelty (eri kohdin kirjaa). Selvityshän on ollut julkinen iän kaiken. Se sisältää kyllä monia asioita, mm. talouselämästä, mutta niiden luettelointi ei käynyt päinsä kenenkään osuudessa. Siitä lienee otettu tärkein. Toisaalta konsultit omivat hyvin paljon suomalaisilta yhteiskuntapolitiikan ja talouden asiantuntijoilta -jopa yliopiston tutkijoilta, jos tosin vähemmän- joten ihmeellisyyksiä siellä ei siihen nähden ollut. VR:n Nedecon konsultit haukkuivat pystyyn -kuten olen kertonut.

Sen sijaan "tieideologian synnyttämisessä" -mitä ihmettä se sitten onkaan se tieideologian synnyttäminen- on varmasti vielä paljon tutkimista. Yksi hyvä alku on se, että pääsääntöisesti autojen määrä lisääntyi teiden kunnosta riippumatta. Sitten ajeltiin kirosanojen ja noitumisten voimin huonoilla teillä ja ihmeteltiin, että minne verorahat menivät kun valtio ei edes päällystä teitä. Toinen hyvä huomio voisi olla se, että rautatieliikenne ei ole voittanut maantieliikennettä missään meille vertailukelpoisessa maassa. Miten Albanian laita on 1990-luvulla, en osaa sanoa.

Maailmanpankin roolissa ja lainoituksessa olisi vielä paljon tutkittavaa. Olen tästäkin nimenomaan huomauttanut, mm. teksti ja viitteeni 532 ja 535. Joka asiaa ei voi perusteellisesti yhdessä kirjassa tutkia. On tehtävä rajauksia, joista nimenomaan olen huomauttanut. Tämän jälkeen voi tietenkin luetella, mitä kaikkea puuttuu. Siten saadaan aikaan tieteellistä keskustelua.

Itse olen jo vuosia ihmetellyt, miten ihmeen typeriä tutkimusaiheita ihmisillä on, ja vieläpä valtion varoin. Tutkimusaiheet ovat usein aivan triviaaleja, tyyliin "Jyvänperän kappelin kolmen peräkulmalaisen avioituminen vuosina 1880-1885" tai "Jyvänperän kappelin ainoan tilan isännän viljalaarin reikien muodon suhde rukiin jyvien kokoon elokuussa 1688. Vertailukohteena ohranjyvä silmässä." Jne. Esim. talouden ja teknologian historiaa harrastaa vain jokunen, samoin kulttuurin ja politiikan suuria kysymyksiä. Vaikka lieneekö noita-akkojen ja -ukkojen tutkijalla oikeutta ihmetellä muiden aiheita.

Maailmanpankin lainatkin ovat olleet tutkittavissa koko ajan, ja sitten sen keksii joku noitatohtori ( ei kuitenkaan Ameriikan tri). Kenen vika se on? Maailmanpankki antoi Suomelle ainakin kymmenen lainaa ennen tielainoja -kuten olen kertonut tutkimuksessani. Tampereella yksi opiskelija on vähän aloittanut aiheen penkomista.

Mutta noitatutkimuksenkaan metodein asiassa ei ole voitu pidemmälle vielä tässä ajassa edetä.

Lopuksi: Muita suostun ehkä myös kommentoimaan, mutta vasta kun he ovat osoittaneet lukeneensa teoksen.

Marko Nenonen Riika