Sirpa Tanin vaitos

Hannu Juhani Salmi (hansalmi@utu.fi)
Tue, 31 Oct 1995 08:33:30 -0800 (PST)


Date: Tue, 31 Oct 1995 08:33:30 -0800 (PST)
From: Hannu Juhani Salmi <hansalmi@utu.fi>
To: h-verkko@sara.cc.utu.fi
Subject: Sirpa Tanin vaitos

Helsingin yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa esitetään 3.11.1995 kello 12 (Yliopiston päärakennus, pieni juhlasali, Fabianinkatu 33, 4.krs.) tarkastettavaksi FL Sirpa Tanin väitöskirja "Kaupunki Taikapeilissä. Helsinki-elokuvien mielenmaisemat - maantieteellisiä tulkintoja". Tutkimus kuuluu maantieteen alaan.

Vastaväittäjänä on apulaiprofessori Pauli Tapani Karjalainen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Kalevi Rikkinen.

Teos julkaistaan sarjassa Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuksia 1995:14.

Lyhennelmä väitöskirjatyöstä:

Väitöskirjassa tutkitaan ihmisen ja kaupungin suhdetta elokuvien kuvaamana. Kulttuurimaantieteeseen kuuluva humanistinen maantiede on kiinnostunut ihmisen ja ympäristön välisistä suhteista. Ihminen liittää jatkuvasti arkielämänsä, muistojensa, toiveidensa ja pelkojensa kautta ympäristöönsä merkityksiä, jotka muuttavat tilan subjektiivisesti koetuiksi paikoiksi. Henkilökohtaista paikan kokemista ei voi erottaa yksilön ulkopuolelta tulevista toisten luomista paikkaan liitetyistä mielikuvista. Ihminen kokee paikkansa paitsi subjektiivisesti, myös intersubjektiivisesti.

Taiteessa luodut mielenmaisemat ovat aina kiinnostaneet humanistimaantieteilijöitä, mutta viime vuosina myös populaarikulttuurin tuotteiden ja median muodostamien paikkakäsitysten tutkiminen on yleistynyt. Väitöskirja liittyy maantieteelliseen elokuvatutkimukseen, jossa humanistinen maantiede tarjoaa näkökulman elokuvien tarinoiden tulkitsemiseen.

Aineistona ovat sellaiset vuosina 1945-1994 valmistuneet suomalaiset pitkät fiktioelokuvat, joiden keskeisenä kuvauspaikkana on Helsinki. Satojen filmien joukossa tulkinnan kohteeksi on poimittu elokuvat, joissa ihmisen ja kaupungin suhde korostuu voimakkaasti.

Niin sanotuissa vanhoissa kotimaisissa elokuvissa Helsinki kuvataan usein muualta tulleiden kaupungiksi. Vanhoja myyttisiä käsityksiä suomalaisesta maisemasta ja kotiseudusta korostetaan. Helsinki kuvataan viattomia maalaisia houkuttelevaksi synnin pesäksi, jossa sivulliset tuhoutuvat helposti. Maaseutu nähdään turvallisena ja aitona elinympäristönä.

Nopea teollistuminen ja kaupungistuminen näkyvät 1960-luvun elokuvissa. Helsinki kuvataan ensimmäistä kertaa kaupunkilaisten rakastamaksi, mutta myös kritisoimaksi arjen ympäristöksi. Kaupunkilaiset esitetään aktiivisina toimijoina, jotka voivat halutessaan vaikuttaa kaupunkinsa kehitykseen. Myyttinen kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu häivytetään tai käännetään jopa päinvastaiseksi.

Viime vuosikymmenten alusta lähtien Helsinkiin ja kaupunkilaisten elämään on liitetty uusia merkityksiä. Vanhoja myyttejä on hyödynnetty tietoisesti, mutta samalla on luotu uusia urbaaneja mielenmaisemia. Maaseutu ei enää takaa elokuvien roolihenkilöille turvallista pakopaikkaa. Jos kaupunki ahdistaa, vaikeuksia paetaan joko ulkomaille, vankilaan tai kuolemaan.

Monissa elokuvissa Helsinki kuvataan tapahtumien näyttämönä. Tällainen kulissimainen kaupungin kuvaus muistuttaa humanistisen maantieteen kannalta mielenkiintoisinta ihmisen ja paikan suhteen ilmentymää. Arkinen elämismaailma pysyy ikään kuin näkymättömänä, mutta samalla se on erottamaton osa kokijoitaan. Ihminen ei ainoastaan elä tietyssä paikassa, vaan myös paikka elää hänessä.

Väittelijän yhteystiedot (iltapäivisin): Maantieteen laitos, Yliopistonkatu 3, 6.krs., puh. 90 - 191 22628.